Tiesitkö, että maailmassa eniten kasseja kantavat eronneet naiset?
Näin minä olen sen tulkinnut. Olen kaikkien kassialmojen äiti. Tällä hetkellä kyynärpääni on kipeytynyt. Kauppakassin raahaamisesta, luultavasti.
Aikoinaan pelkäsin eroamisessa eniten sitä, että joudun menemään yksin ruokakauppaan juhlapyhien alla. Katselisin kateellisena kuinka nukkekotiperheet onnellisesti hymyillen yhdessä ostavat ruokia yhteisiä ihania hetkiä varten. Terveellisiä hedelmiä ja vihanneksia lasten kasvun edistämiseksi. Karitsan karetta pitkäperjantain ratoksi. Hieman juustoja hyvien punaviinien kera aikuisten iltahetkeä varten, kun lapset jo uinuvat puna poskillaan nukkekodin idyllissä.
Myöhemmin huomasin, etten ollut uhrannut ajatustakaan moiseen hömppään ruokamarketeissa asioidessani. Olin vain tyytyväinen, kun sain yksin keskittyä ruokien valintaan ja suunnitteluun. Huvittuneena seurasin toisilleen tiuskivia pareja marketin hulinassa.
Mutta kasseja olen kyllä kantanut sitäkin enemmän. Joskus olen jopa ollut ongelmissa miettiessäni, millä ihmeen konstilla saan kaiken raahattua parkkihalliin ja autolle.
Eivätkä ne kassit tähän lopu. Ehei. Lasten kassit. Huhhuh. Joka viikko lapsoset matkaavat reppuineen, kannettavine tietokoneineen, urheiluvarusteineen ja muine tuikitärkeine kapistuksineen toiseen kotiinsa isänsä luo. Pakkausta ja purkamista. Ihmettelyä – missä toinen sukka on, onko tämä vaate likainen vai puhdas, miksi repussa on eksän tyynyliina? Kun kaikesta tästä on selvitty, kannan kassit lasten kanssa tai yksi autoon ja taas sieltä siihen toiseen kotiin.
Viikonloppuna matkaan miesystäväni luo – kassieni kanssa. Enhän tiedä mitä keksimme, ehkä urheilemme, lähdemme ulos kaupungille tai teenkin hieman töitä. Minulla täytyy siis olla kokonainen arsenaali varusteita joka lähtöön mukana.
Kesällä mökkeilemme. Emmekä toki vain yhdellä mökillä, vaan omalla ja miesystävän. Omalle mökille lähtiessä raahaan autoon ja taas autosta veneeseen mm. valtavia venetyynyjä pakaroita pehmustamaan, pelastusliivejä, ehkäpä jopa golf-bagia, onhan meillä saaressa myös golf-kenttä! Niin, ja vettä, vettä, vettä ja vettä! Makeaa vettä tarvitaan ja sitä kannetaan kanistereissa. Kuinkas muuten, sopiihan se kassialman tyyliin. Kaivohan pilaisi tunnelman.
Tavaraa siis liikkuu lomallakin. Ystäväni ihmettelevät toisinaan, miten minulla ei ole alleja, miksi minulla on jäntevät käsivarret ja sievät hauikset, vaikka en kovinkaan paljoa treenaile. No, olenhan kassialma.
Tämän nimityksen tosin sain jo nuorena tyttönä Itä-Suomen yliopistossa opiskellessani. Reissasin viikonloppuisin kotiin Espooseen, kuinkas muuten kuin kassieni kanssa. Kassialma palasi sunnuntaisin opiskelijaboksiinsa äidin ruokakassien kera. Ehkä jo tämä enteili myöhempää elämääni, kuka tietää. Valitse siis jo nuorena tarkasti tiesi, kasseilla vai ilman? Ja valitse kassien kantajasi huolella. jos hyvin käy, hän kantaa kassejasi vielä vanhanakin!