Warning: Use of undefined constant THEME_VERSION - assumed 'THEME_VERSION' (this will throw an Error in a future version of PHP) in /var/www/fs4/46/doctrina/public_html/wp-content/themes/doctrina/functions.php on line 15
Hyvinvointi Uuman blogi

Kyselyikä parhaimmillaan – sitä se murrosikä on

Etkö nyt voisi jo alkaa lukea kokeisiin? Onko se essee tehty? Miksi myöhästyit taas koulusta? Nyt se kone kiinni! Haloo, tule nyt jo syömään!

Sitä se arjen puhe on usein teinille. Välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään tuon herkän iän upeita puolia.

Meillä se tapahtuu toisinaan yösydämellä, kun pikkusisko on jo nukkunut pitkään ja talo on hiljainen. Sopiva tunnelma voi lähteä vaikka satunnaisen tv-ohjelman katselusta ja jutustelusta. Teini lukee vielä kokeisiin tapansa mukaan myöhään. Samalla alkaa jutustelu. Siitä avautuu pikku hiljaa syvällinen keskustelu edessä olevan elämän kiemuroista.

Kysymykset seuraavat toinen toistaan ja pojan silmissä hehkuu elämän nälkä. Tällaisena hetkenä aika menettää merkityksensä, ei ole enää kiire nukkumaan. Kerrankin on aikaa kuunnella ja olla oikeasti läsnä. Mikään ei ole nyt tärkeämpää. Meillä on keskusteluyhteys!

Havahdun hetken merkityksellisyyteen. Miten innostavaa ja jännittävää onkaan pohtia pojan kanssa tulevaa armeijaa, lähestyvää lukiota. Sitä, olisiko kiva saada jonain päivänä perhe ja lapsia. Millaista työtä olisi kiva tehdä. Mitä lukion jälkeen tehdään?

Heitän välillä sekaan vaikeita kysymyksiä, mutta huomaan niiden innostavan poikaa uusiin keskusteluihin. Elämästä.

Voiko ihmiselämässä olla jännittävämpää vaihetta?

Pienillä lapsilla on kyselyikänsä. Toinen tärkeä kyselyikä on murrosikäisellä. Nuorihan on kuin kävelevä kysymysmerkki. Usein puhutaan siitä, miten pienelle lapselle täytyy olla läsnä ja vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta tiuskivat teinit unohdetaan helposti tietokoneidensa ääreen omiin maailmoihinsa. Yksin omien ihmettelyidensä ja kysymystensä kanssa. Kysymykset eivät tule heiltä ulos yhtä helposti kuin lapsilla. Pientä viritystä tarvitaan.

Upea vaihe ja ihana nuori mies. Kaikki on todellakin edessä ja elämä voi tuoda mitä vain. Ote elämään on raikas ja utelias. Siinä väsyneiden kouluaamujen ja venytettyjen tietokonepeli-iltojen arjessa se usein unohtuu.

Teinin kanssa kinastelu ja uhoamisen kuuntelu on vaikeaa, mutta kun pintaa vähän raaputtaa, löytyy alta kaunis nuori sydän. Nuori kirkassilmäinen, tulevaisuuteen katsova ihminen, joka tarvitsee tukeasi, ihailuasi, rakkauttasi ja kuuntelutaitoasi.

Vaikka aikuisella olisi huolia ja murheita, se ei teinin elämää synkistä. Eikä pidäkään. Hänen kuuluu nähdä elämä hieman ruusuisten lasien läpi. Toivoa täynnä. Niin siitä tulee hyvä.

Luen opettajan lähettämän Wilma-viestin: ”la 30.5. todistusten jako klo 9, oppivelvollisuus lienee päättynyt klo 9.30. Sitten halataan ja hyvästellään. Mielessä iloa ja ikävää.”

Silmät kostuvat väkisinkin.

Pian hän on jo omilla teillään, löytämässä elämän suuria ja pieniä ihmeitä. Pölyhiukkanen hänen tyhjän huoneensa ikkunan ääressä leijaa iltapäivän valossa. Silloin voit vain toivoa, että osasit antaa ne juuret ja siivet.

Voimia ja iloa kaikkien teinien vanhemmille!